Uuden edessä

12/29/2020

Vuosi alkaa olla taas lopuillaan. Hurja vuosi. Tuntuu kuin se olisi juuri alkanut. Toisaalta se on ollut pitkä kuin nälkävuosi ja monenlaista tapahtumaa täynnä. Päällimmäinen fiilis kuluneesta vuodesta on hyvä ja positiivinen. Ymmärrän, että monikaan ei ole kanssani samaa mieltä. Mutta mitä tapahtui vuonna 2020?:

Alkuvuosi oli todella kiireinen kuntosalilla! Yrittäjälle tämä on tietysti positiivinen asia. Jumpat pyörii, salilla treenaajia. Meillä molemmilla omat vastuualueet; siivotaan pidetään jumppaa, paperityöt, asiakaspalvelu, suunnitellaan, pt-asiakkaat jne... Mutta samassa kun koittaa hoitaa kunnialla kotiin myös hieronnan, opiskelut, pienet lapset, kodin, parisuhteen. Huoh. Lapset alkoivat kutsua minua mummuksi tai omaksi isäkseen.... Ei kuulostanut hyvältä ja omatunto soimasi. Ei ole kiva olla aina kiukkuinen äiti. Tai no, harvoinhan sitä oli kotona siihen aikaan kun lapset oli hereillä.  Koko ajan tuntui, että olen kaikesta pari askelta jälkessä. Kun astun yhden askeleen eteenpäin niin liu´un kaksi taaksepäin. 

Sitten tuli maaliskuu ja maailma pysähtyi. Vaikka toiminta salilla osittain jatkui, oli se erilaista. Ja toisen meistä täytyi nyt olla kotona, koska ekaluokkalaiset lapset jäivät kotiopetukseen. Vähensin tarkoituksella hierontaa, jotta ehdin auttaa kuntosalin korostuneessa siivoustarpeessa. Koska minulla oli edelleen hieronta-asiakkaita oli vain luonnollista, että minä olin se joka oli päivät salilla hieromassa ja siivoamassa kun mieheni oli kotona lasten kanssa. Salilla väki väheni, tulot tippui. Tuli yllättäviä menoeriä.

Tilanne parani hetkellisesti. Ja sitten tulikin kesä - vuoden hiljaisin aika kuntosalilla. MIkä tilaisuus aloittaa kahdeksan vuoden tekemättömät työt kotitilalla! Ja kun lumipallon laittaa liikkeelle, ei sitä niin vain pysäytetä. Ihana fiilis kun sai asioita tehtyä. Sai toteuttaa itseään, lapsuuden aikaisia haaveita. Menneen kesän muutoksien myötä paluuta entiseen ei samassa mittakaavassa ole. 

Koko vuosi on ollut yhtä vuoristorataa. Mutta omalta kohdaltani voin sanoa, että mitään en antaisi pois. Paljon se on ottanut, mutta niin äärettömän paljon sen on antanut! Tänä vuonna vihdoinkin olemme saaneet puhallettua eloa maatilaan jota asumme. Olemme kunnostaneet paikkoja. Antaneet arvoa ja eloa tilalle. Kokeneet syntymän ihmeitä ja tuoneet elämää navettaan. Olemme perheenä viettäneet aikaa yhdessä. Lapset taas osaavat kutsua minua äidiksi :) Halanneet, lähentäneet yhteyttä toisiimme, maatilaamme ja maahan. Voin paremmin ja tasapainoisemmin. Kuuntelen itseäni enemmän. Olen itsevarmempi ja rohkeampi. Minulla henkilökohtaisesti on ollut ihan sikahyvä vuosi!

Edelleen hieron vain vähän. Ja tulevana vuonna tulen hieromaan entistä vähemmän. En ota uusia asiakkaita, en myy enää lahjakortteja (ks. Ajankohtaista). Otan aikaa muille töille, hypnoosille, kotitilalle ja perheelleni. Tuon järkeä ja armollisuutta aikatauluihini. Kuka muu pitää minusta huolen ja valvoo etujani ellen minä itse? 

Kyse ei ole siitä ettäkö elämä olisi vain yhtä hattaraa ja yksisarvisia. Aurinkoa ja onnenkantamoisia. Vaan sitä miten suhtautuu elämään, kun vastoinkäymisiä tulee. Ja niitähän tulee. Hakkaako päätään seinään, osoittelee syyttävää sormea muihin, raivoaa. Viha, kauna, kateus, suru. On ok tuntea ihan kaikenlaisia tunteita. Tunteet tekevät meistä ihmisen. On eri asia jäädä vellomaan niihin tunteisiin ja toimia tunteiden ajamana kuin että ottaa ne vastaan, tuntee ne, käsittelee ne itselleen sopivalla tavalla, hyväksyy tunteensa ja itsensä ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Joskus käsittelyyn kuluu aikaa. Joskus se on pelottavaa, koska joutuu katsomaan itseään peiliin. 

On aika luopua asioista jotka eivät enää palvele meitä yksilönä. Sekin on joskus pelottavaa. On aika sanoa EI asioille jotka eivät aidosti sykähdytä. Jos joku asia ei ole tuntunut hyvältä / toiminut tähän mennessä, ei se tulekaan tuntumaan / toimimaan ellei asiaan tai toimintatapaan tule muutosta. Joskus täytyy jostain luopua, jotta voi saada parempaa tilalle. Ainoa varma asia on muutos. On aika ottaa oma voima takaisin. On aika haaveilla isosti. Olla rohkea. Olla onnellinen. Yksin. Yhdessä. Auringonpaisteesta nauttii enemmän kun on välillä kokenut myrskyä ja sadepäiviä. 

Kiitos 2020 ja Tervetuloa uusi, jännittävä vuosi 2021! Mitä se tuokaan tullessaan, otetaan se vastaan ilolla, rakkaudella ja positiivisuudella! Hiljenny ja käännä katse sisään niin näet metsän puilta <3